perjantai 3. maaliskuuta 2017

Agilityonnistumisia!

Tää on kyllä aivan huippu fiilis, kun agilityssa molempien tyttöjen kanssa on kunnon flowtila päällä! Kummallakin neidolla on kuitenkin ollut niitä omia haasteita. Vivan kanssa kepit takkuaa ja välillä radat menevät vaan pomppimiseen ja mulle huutamiseen. Isla taas on vetänyt sellaisilla ylikierroksilla treenejä, että oon pelännyt sen rikkovan itsensä.

Maanantaina 27.2. oli ohjatut agitreenit. Treenien teemana oli kepit. Päätin treenata Vivan kanssa. Oli sen verran hyvä keppitreeni luvassa ja Isla ei vielä kokonaisia keppejä mene. Kouluttajamme oli miettinyt Vivaa ja sen luonnetta sekä ideaa meidän keppiongelmaan. Isoin ongelma on siis ollut oikealla kädellä kepeille lähetys. Tällöin Vivan on tosi vaikea hakea oikea väli ja löytää rytmi. Se saatta ykskaks stopata ja ottaa kontaktia muhun, ihan kuin kysyäkseen että meneehän varmasti oikein? Tähän on nyt auttaut, että kehun Vivaa samalla kun se pujottelee. Tällöin katseella varmistelu jää pois, kun se kuulee tekevänsä hyvin.


Katsokaa tuota onnellista naamaa

Yksi hirmu hyvä huomio kouluttajaltamme oli, että Vivalle riittää treeneissä yksi onnistunut toisto ja sen jälkeen ei kannata tehdä enää samaa asiaa uudestaan. Viva on sen verran fiksu, että rupeaa tarjoamaan jotain muuta, jos jäämme junnaamaan onnistuneen toiston jälkeen yhtä asiaa. Hyvä esimerkki kepeillä, mulla nälkä kasvaa syödessä eli kun kepit menee hyvin, haluan tehdä lisää ja sitten ihmettelen kuinka ne ei enää onnistukkaan. Viva rupeaa tarjoamaan toista toimintamallia, kun ensimmäinen tapa ei ns. kelvannutkaan mulle, kun ei jatketakaan eteenpäin. Vaikea pukea sanoiksi tuota huomiota, en muista enää miten Satu sen muotoili :D Ja tämäkin pätee vain tietynlaisiin koiriin. Esimerksi Isla on taas ihan vastakohta tässä(kin). Jos se ei saa jotain onnistumaan, se oikeen suutahtaa ja haukahtaa ja tekee itse uuden toiston ennen kuin ehdin kissaa sanoa (teki tätä mm. renkaalla). Toistaalta tuo ihan looginen idea Vivan tyyliselle koiralle, mutta ei tällaistakaan ole tajunnut aiemmin. Vivan luonne on myös sellainen että ei kestä päättömänä toistoja toisin kuin Isla.

Alla video ja ratapohja treeneistä. Avokulmat kepeille on Vivalle selkesti helpoimmat ja varsinkin vasemmalla kädellä ohjattuna. Radalla oli mun oma henkilökohtainen keppipainajainen, oikealla kädellä ohjaus niin, että koira joutuu kääntymään ns. U-n mallisesti (8-9 väli). En tiedä mikähän tälle lienee virallinen nimitys :D Niin vain muutaman toiston jälkeen saatiin sekin onnistumaan! Ja palaset loksahteli taas paikoilleen omassa päässä, mitä itse tulee tehdä vastaavissa tilanteissa.

Kaipa tässä voisi alkaa vähän selailemaan pikkuhiljaa kisakalenteria taas.. ;) Jos huhti-toukokuussa kävisi muutaman startin juoksemassa!



Torstaina oltiin kaverin kanssa vuokrattu Sporttikoirahallilta iltavirkku vuoro. Vuoro alkaa klo 22 ja treenata saa niin kauan kuin haluaa. Aivan täydellinen vuoro meille! (Harmi vaan, että hinta on sen verran kova, että näitä ei ihan kauhean montaa viiti varata).

Vivan kanssa otettiin keppejä radan osana. Onnistumisprosentti oli jotain 70% luokkaa. Ei ihan vielä se mihin pyritään, mutta suunta on hyvä!

Islan kanssa ajattelin keskittyä mielentilaan, keppeihin ja keinuun. Tehtiin aluun pikku pätkää johon otin hyppyjä ja takaaleikkauksia. Näitä on kyllä niin kiva treenata Islan kanssa, koska asenne on suoraan vauhdilla eteen ennen kuin toisin ohjaat. On näitä kyllä niin eri treenata, kun Viva taas lähes tulkoon roikkuu kädessä vastaavanlaisessa harjoituksessa.. :D

Seuraavaksi operaatioksi kepit. Nämä ovat jääneet viime kerran jälkeen 6 suoraan keppiin. Ollaan tehty kolmella keppiparilla ja välillä vaan poistettu 12 kepistä 6 pois. Jostain syystä on mennyt 2x2:lla paremmin. Sporttiksella oli sopivasti kepit jotka sai puolitettua, niin kokeilin mites se näillä menisi - ja kivastihan se meni! Otettiin testimielessä 6 kepin perään yksi pari keppejä lisää eli yhteensä 8 keppiä. Alkuun Isla jätti muutaman kerran vikan välin tekemättä. Vaihdettiin suuntaa ja sitten hiffasi, että hei näitähän täytyy mennä vielä lisää. Ja niin vain "pikkumusta" meni 8 keppiä, useasta kulmasta, eri suunnasta ja hypyn kanssa!



Sitten vikaksi vähän keinua. Olen opettanut Islaa niin, että keinun alla on pöytä, Isla hyppää pöydälle, menee keinun päähän ja keinu pamahtaa alas. Islaa ei pamahdus paljoa hetkauta. Vauhti on välillä aika hirmuinen ja meinaa unohtaa stopata, kun tulee alas. Tähän olen ottanut apuun vain näkyvän namin keinun loppuun (juustosiivut ja leikkele hyviä, sillä pysyvät pamahtaessakin suht paikallaan). Sillä ollaan nyt jatkettu, niin että välillä otan namin kuitenkin pois. Tämä meni kivasti, joten ajattelin että kokeillaas ihan huvin vuoksi, että menisikö koko keinua ilman pöytää. Jätettiin kalkkunaleikkeet keinun päähän, niin että Isla näki ne. Eka kerta meni liialla vauhdilla. Toinen kerta oikein kivasti (tämä pätkä videon lopussa). Otettiin vielä pari toistoa molemmilta puolilta ja jätettiin siihen.

Tää on ihan uskomatonta, Islahan on tätä menoa ihan kohta kisavalmis! Enää oikeastaan kepit loppuun, keinu radalle ja puomin pysäytystä pitää vahvistaa ja se ois siinä. Renkaan Isla tekee ja A on juoksu A:na ja se on mennyt tähän mennessä tosi kivasti.

On kyllä huippufiilis tehdä hommia näiden kanssa ja hyvällä vireellä :) Itselle nyt muistiin vaan seuraavat asiat ja hyvä tulee:

  • Omatoimitreenit pitää suunnitella aina etukäteen! Eikä saa tehdä enempää mitä on suunniteltu. Muuten tulee ahneeksi ja tekee kaikkea ja lopputulema on päätöntä.
  • Vivan kanssa 1 onnistunut toisto / harjoitus ja sitten vaihdetaan tehtävää.
  • Islan kanssa tarkkana mielentilan kanssa! Älä anna tehdä, jos vouhaa. Pyydä tällöin ja odotellessa istumaan/makaamaan. Kävele välillä hallia ympäri Islan kanssa tekemättä mitään.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Teho tammikuu ja mihin hävisi helmikuu?

Oltiin supertehokkaita tammikuussa. Kaiken paitsi blogin päivittämisen osalta :D

5.1. vietettiin Islan 2v syntymäpäiviä. Muistan niin tarkkaan, kun Islan pentuaikana pohdin usein, että minkäköhän luonteinen ja näköinen Islasta tulee aikanaan. Tällainen ihanuus siitä on nyt tullut♥ Isla on kyllä täyttänyt kaikki odotukset toisesta aussiesta ja ylikin. :')




Ekojen kisojen tuloksilla ei päästy juhlimaan. Agiradalla Viva räiskäsi puomin, teki lentokeinun ja pudotti yhden riman. Aivan ennalta odottamattomat virheet! :D Olin ihan varma että keppeihin tämä kosahtaisi, mutta ei, kepit meni aivan putkeen.
Toiselta radalta en itseasiassa edes muista mistä saatiin hylly. Olisikohan tullut kielto jollekkin esteelle? Toka radalle jouduin lähettämään kepeille uudestaan, niin kielto saattoi toki tulla siitäkin kun juoksi ensimmäisen kerran vähän. 
Mutta ai että mikä fiilis jäi näistä kisoista! Aivan huippu! Vauhtia oli sopivasti ja draivi oli aivan loistava. Intouduin niin paljon, että ilmosin meidän seuraavallekkin viikonlopulle kisoihin.

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin USA-pentujen syntymäpäiviä. Islan sisaruksen omistaja oli järkännyt meille uimapäivän ja agilityä. Osuvasti kaksi asiaa mitä Isla rakastaa yli kaiken ja niin taitaa tehdä muutkin tämän pentueen pennut..

Launtaina 7.1. pidettiin pool partyt Nurmijärvellä Pet Brossa. Paikalla oli 6/8 pennuista, sekä emä Uni. Isla pääsi isoon altaaseen uimaan veljiensä Naksun ja Eetun kanssa. Uimisen jälkeen kuivattiin koirat ja siirryttiin kahvittelemaan kokoustilaan. Koirat saivat tulla mukaan ja nätisti jokainen oli omistajiensa tykönä. Syömisten jälkeen vielä pikku porukkariekkuminen pihalla takit päällä. Pitkään ei viititty pakkasen vuoksi olla ja ajateltiin, että mennään huomenna kuivien koirien kanssa kävelemäään enempi.

 
Kuvista kiitos Islan kasvattajalle, Kati Kämpille!

Sunnuntaina 8.1. Tiia piti meille agilitytreenit Lohjalla. Tehtiin Islan kanssa möllitasoista pätkää ilman kontakteja. Islalla on ollut agilityssä vähän vaihe "juoksen päättömästi itseni ylikierroksille enkä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin täysiä juoksemista ja huutamista". Ollaan puututtu onglemaan tekemällä pienempiä täsmäpätkiä radalla, eikä päästetty Islaa rallattelemaan. Tämä olikin hyvä testi miten neiti keskittyy hieman pitemmällä pätkällä. Yllättävän kivastihan se 13 esteen rata saatiin kokonaan tehtyä. Hirveen hyviä vinkkejä saatiin Tiialta jatkoa varten :) Hyvä tästä neidistä vielä tulee! Intoa ei ainakaan puutu ja ennemmin niin päin ;)

 

Vuoden ensimmäinen viikonloppu oli Islan ja toinen sai sitten vuorostaan olla Vivan viikonloppu. Lauantaina 14.1. Vivalla ja minulla oli vuorossa meidän elämän ensimmäiset agikisat (jaiks!) ja sunnuntaina näyttely pitkästä aikaa. Maailma meinasi olla meitä vastaan näitä järjestettäessä. Agilityilmon jälkeen Viva alkoi ontua toista etujalkaa ja näyttelyilmon jälkeen alkoi turkki tippua, tietenkin! Ontuminen meni onneksi ohi ja karvaakin oli näyttelyssä vielä sopivasti jäljellä.

Ensimmäiset agikisat olivat Sipoossa JAU areenalla. Olin ottanut Vivalle yhden agiradan ja yhden hyppyradan. Ihmettelin kuinka vähän olosuhteisiin nähden jännitin! Enemmän fiilis oli kutkuttavan innostunut ja oikein teki mieli päästä juoksemaan radalle. Ekojen kisojen ollessa kyseessä Viva mitattiin myös virallisesti. Se on aikaisemmin mitattu reilu vuotiaana 46,5 senttikeksi ja sama tulos oli tänään 6 vuoitaana. Kompakti pikkuaussie

Omg, alla meidän koiranetin koetulosten ensimmäiset rivit!


Kuvasta kiitos Outi Kuitunen!

Sunnuntaina 15.1. käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä Vivan kanssa. Kyseessä oli Lahden RN ja tuomarina meillä oli entuudestaan tuntematon Tuire Okkola. Katselin kehää hieman kauhunsekaisin tunnelmin, sillä Tuire jakoi paljon kaikenväristä nauhaa. Näyttelyn tavoite kuitenkin oli että saadaan viimeisenä roikkuva H pois. Huokasin helpotuksesta kun meille ojennettiin sininen nauha eli EH! Arvostelu oli sanoisinko, aika erikoinen. Sen perusteella ihmettelen kuinka Viva sai EH:n, koska tuntuu että tuon mukaan Vivassa ei ollut muuta hyvää kuin selvä sukupuolileima :D Mutta faktojahan nuo pitkälti ovat, paitsi tuota ilmettä en allekirjota! Mun mielestä Vivan ilme on yksi näteimmistä mitä ausseilla olen nähnyt

Lahti RN 15.1.17, Tuire Okkola, EH:
"Selvä sukupuolileima, tuhtirunkoinen, aavistuksen matala raajainen, turhan painuneet ranteet, turhan syvä kallo-osa ja turhan korostuneet posket häiritsevät ilmettä. Hyvä karvanlaatu. Ylälinja tänään pehmeä liikkeessä. Liikkuu joustavin askelin, mutta erittäin löysin kyynärpäin edestä. Esitetään hyvin."

Tuomari totesi loppuun, että tämä on ollut varmasti nuorempana tosi nätti koira. Hehe, totesin vaan että sitä tiivistymistä ollaan ootettu junnuluokasta asti. :D



Ekoista agikisoista intoutuneena ilmotin Vivan toisiin kisoihin Ojankoon 22.1. kolmelle radalle. Radat vaikuttivat tosi kivoilta ja salaa elättelin toiveita luvista. Luvat antoivat vielä odotuttaa. Nyt joka rata kosahti siihen mihin ekojenkin kisojen ajattelin kosahtavan eli keppeihin. Saatiin kahdelta radalta tulokset kera hirmuisten virhepisteiden ja yhdeltä hylly. Olikohan jopa niin, että kaikki virheetkin tulivat vain kepeiltä kuin uusittiin ja uusittiin niitä. Hylly tuli, kun luulin että Viva oli mennyt kepit oikeasta välistä, enkä korjannut niitä.

Keppiongelmista huolimatta taas aivan huippufiilis! Viva on kyllä aivan loistava kisakaveri. Malttaa olla hallilla ihan kaikessa rauhassa. Ei piipppaa tai ääntelehdi kuin vasta radalla suorittaessaan haukkuu. Ottaa kisatilanteen tosi rennosti eikä mun oma jännitys näy Vivan käytöksessä ollenkaan. Toki Vivalle tyypilliseen tapaan omaa häkkiä ja reppua tulee pitää silmällä ja tilanteen tulleen vahdata. Sekä osaa koirista Viva ei vaan yksinkertaisesti siedä hallissa ja hihnassa. Pelkkä vääräkin katse riittää ja Viva tahtoisi mennä räyhäämään... Mutta tämä nyt on tällaista Vivan perusarkea :D Onneksi Vivan työskentelyssä ja kisasuorituksessa tämä ei näy.

Nyt kun on se pahin ohi, eli ensimmäiset kisat korkattu ja käyty vähän tunnustelemassa kisameininkiä otimme pienen kisatauon. Haluan tehdä pomminvarmat kepit ja sitten lähdetään kokeilemaan uudestaan.

   

Helmikuukin tuli ja meni. Mihin tämä aika vain rientää? Toistaalta hyvä vaan, että rientää niin tulee kevät ja kesä! Helmikuussa ei taidettu oikeasti tehdä mitään erikoista. Isoin "uutinen" oli, että Isla juoksi toisia juoksujaan. Juoksut alkoivat 25.1. Juoksuväliä edellisiin juoksuihin tuli siis reilu 11kk. Juoksut kestivät tosi vähän aikaa vain reilut pari viikkoa. Islan juoksut olivat kyllä viimeksikin tosi lyhyet.

Viikkotreenit pyörivät eli agi maanantaisin. Täytyy miettiä miten ruvetaan agia treenaamaan tämän vuoden puolella. Mun tekisi mieli ottaa jotkut toisetkin ohjatut treenit / per viikko. Jotain omatoimitreenaamistakin pitää kehitellä, niin saadaan pikkuneitikin kisavalmiiksi!

Keskiviikon rally-tokot jouduttiin lopettamaan töiden takia. Olen ollut tosi useasti illassa ja joutunut perumaan niitä niin paljon, että päätin lopettaa kokonaan. Mutta rally olikin meille lähinnä sellainen, että oli Islan pentuajaksi jotain treenattavaa ja totuttelua hallielämään.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa pääsimme hakutreeneihin helmikuun vikalla viikonlopulla. Meillä oli ilmaisutreenit mökkikylätreeninä. Ei oltukaan aikasemmin treenattu näin. Parkkikselle oltiin tehty useampi eri piilo ja koira sai itsenäisesti käydä piilot läpi ja ilmaista. Vivalla oli 4 ukkoa ja hienosti se tarkasti jokaisen piilon ja ilmaisi vain ne missä oli ukko. Haukku tulee kyllä tuolta koiralta niin luonnostaan. Nyt täytyy alkaa pikku hiljaa ottamaan hallinta mukaan, kun menen itse piilolle ja kiinnittää edelleen huomiota, että Viva pysyy etäällä maalimiehestä.

Lähikuukausina ei ole tiedossa mitään ihmeellistä. Islalle on tulossa hyppytekniikkakurssi (mikä tulee todella tarpeeseen!). Vivalta pitäisi käydä hammaskivi poistattamassa ja samalla kyljessä oleva patti. Uimassakin voisi vielä tässä käydä ennen kuin luonnonvedet kutsuu!

Blogiin ollaan tehty pikku muutoksia. Taustalle päivitettiin tuo ihana lautatausta. Sain kanssa vihdoin pienen tappelun jälkeen tyttöjen instragram-tilin liitettyä tuohon oikealla olevaan palkkiin. Tytöt löytää siis instagramista nimellä @naurunaamat. Facebook-sivukin löytyy samalla nimellä. :)


perjantai 20. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 tavoitteet

Ensimmäistä kertaa ikinä kirjaan meidän tavoitteita tulevalle vuodelle ylös, vaikka blogi onkin ollut hengissä säännöllisen epäsäännöllisesti jo 8 vuotta. En tiedä miksi mulle on tullut aina blogi-innostuksen lopahdus juuri vuoden vaihteen tienoilla. Mutta tänä vuonna tehdää asiaan poikkeus.

Ollaan oltu niin hurjan tehokkaita alkuvuodesta, että Vivan kohdalta pari kohtaa saataisin vetää jo yli. Mutta säästetään se ilo loppu vuoteen.

Vivan tavoitteet 2017

  • Agikisojen korkkaus
  • Nousu 2-luokkaan
  • Yhdet näyttelyt (tavoitteena väh. EH)
  • BH (apua onko tämä nyt vihdoin tehtävä, kun kirjasin sen ylös)
  • RTK1
  • Kisavalmiiksi haussa (tämä ei välttämättä onnistu meidän hitaalla treenitahdilla..)
  • Silmien peilaus
  • Katkenneen hampaan ja kyljessä olevan patin poisto
  • Mahdollisesti sterkkaus loppuvuodesta

Islan tavoitteet 2017

  • Agissa kisavalmiiksi
  • Kisojen korkkaus ehkä kesällä
  • RKT1
  • BH
  • Haun alkeet ja säännöllinen treenaus, joko pk-haku tai pelastushaku
  • 1-2 näyttelyä

Loppuvuosi pakettiin

Tää on joka vuosi sama juttu. Aina, kun vuosi lähenee loppua, innostus blogin kirjoittamiseen katoaa :D Yhtenäkään vuonna en ole saanut esimerkiksi kirjattua seuraavalle vuodelle tavoitteita, kun vuoden vaihde on aina mennyt blogihilajisuudessa.. Koitetaan tehdä sääntöön poikkeus. Tiivistetään aluksi loppuvuosi pakettiin (näin tammikuun 2017 lopulla..)

Loppuvuodesta ei tehty juurikaan mitään ihmeellistä, perustreenit pyöri ja käytiin koirakavereiden kanssa lenkeillä. Lokakuun lopulla tytöt saivat jostain täitartunnan ja olimme muutaman viikon treenitauolla. Täit ovat kyllä kammottava riesa. Meillä on koirilla ollut kerran aiemmin niitä. Mistä lie tällä kertaa tarttuivat.. Onneksi häätö on helppo ja suht nopea ja ihmiseen ne eivät tartu.


Sisko ja veli♥



Agilityä treenattiin säännöllisesti, kerta viikkoon tahdilla molempien tyttöjen kanssa. Oli aivan mahtava saada treenattua molemmat samassa treeniryhmässä. Tämä herkku päättyi nyt vuoden vaihteeseen. Alkuvuoden taidan vuorotella vähän kumpaa otan mukaan. Vivan kanssa tarvitaan nyt täsmätreeniä alkuvuoden kisoja varten. Ja Islallekin pitäisi alkaa saada pakka kohta kasaan agin suhteen.

Rallyssakin käytiin jonkun verran. Alokasluokkaan molemmat tytöt ovat olleet valmiita jo aikapäiviä sitten. Avoluokan kyltit taitaa onnistua jo kaikki myös.

Hakutreeneihin taidettiin päästä vain yhden kerran. :( Täytyy tässä vuoden alussa nyt pohtia tyttöjen treenit ja tavoitteet uuteen uskoon. Harmittaa niin kovin, kun aika ei riitä kaikkeen töiden ja muun vapaa-ajan ohella. Varsinkin haulle olisi mahtava saada taiottua lisää aikaa.

Ihana joulukin oli ja meni. Ennalta vähän jännitin Vivan käytöstä. Se on sellainen joulun Grinch, koska jouluhan on vain hänen juhla, ei muiden koirien. Viime jouluna Islalta lähti korvan kärjestä pala, kun tämä Grinch säikähti, että Isla vie hänen lahjansa, vaikka raukka vain vilkaisi niitä ohi kävellessään. Joulu meni onneksi rauhallisissa tunnelmissa. Mitä nyt äitin cairnipoika Sisu laitettiin pari kertaa ojennukseen, kun ei tanssinut Grinchin pillien mukaan.



Uusi vuosi vaihtui mallikkaasti. Vähän tässäkin jännäsin Vivan reaktiota, Se on vanhemmiten ruvennut reagoimaan uuden vuoden paukkeeseen. Ei pelokkaasti, mutta hieman varautuneesti ja epäilevästi. Täytyy toivoa, että mitään pahoja tilanteita ei tule, ettei käytös muutu pelokkaaksi.

Tämä vuosi meni kuitenkin ihan putkeen. Lähdettiin töistä 17 jälkeen ja törmättiin tulituksiin jo heti parkkiksella matkalla autolle. Viva katteli vuorotellen mua ja raketteja ja tuli aivan jalan viereen kävelemään. Sisällä ei noteerannut raketteja mitenkään, onneksi! Islan reaktio oli hyvin odotetun Islamainen. Häntä tötteröllä heiluen hän katseli näitä parkkiksen raketteja :'D Olen tainnut joskus aiemminkin sanoa, että nämä koirat ovat kuin yö ja päivä? Todellakin tarkoitan sitä!




Joulun ja uuden vuoden välissä vietettiin neiti maailman navan lempijuhlaa, eli hänen syntymäpäiviä. Viva rakas täytti jo huimat 6 vuotta!♥ Mihin tämä aika oikein katoaa. Elo Vivan kanssa ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Haastava aussien luonne ja paimenen sielunelämä on välillä aiheuttanut minulle tilanteita, että olen aivan kädetön mitä teen tämän kanssa. Nykyisin on mahtava huomata, että puhumme samaa kieltä ja olemme löytäneet yhteisen sävelen. Tiedän kaikki Vivan jekut ja käytökset ennalta ja välillä kommunikointiin riittää pelkkä tietty katse. Tämä koira on kyllä niin Se Ensimmäinen♥

perjantai 28. lokakuuta 2016

Islan luustokuvaukset

Hui että ne lonkkakuvaukset on vaan niin jännät! Islan kasvattaja oli järkännyt eilen joukkokuvaukset Islan sisaruksille Mevettiin lääkäri Per Axelssonille. Islalta kuvattiin lonkat, kyynärät, selkä (LTV) ja niska (VA) sekä silmät peilattiin. Alkuun mietin, että en olisi ottanut selkää enkä niskaa, mutta toisinaan harmittaa kun en aikanaan kuvauttanut Vivan selkää. Hinta oli aika suolainen, mutta päätin että otetaan koko setti niin ei tarvitse sitten myöhemmin miettiä.

Ekaksi peilattiin silmät, ensin ilman tippoja ja sitten tippojen jälkeen. Isla oli aivan intona kun silmiä tutkittiin ja metrinen häntä sen kuin vispasi. Silmät olivat täysin terveet :)

Sitten nukutuspiikki ja unten maille. Pikku prinsessa (23,4kg..!) päästi dramaattisen vingahduksen sitä laittaessa. Höpsö, iso tyttö :D Isla nuukahti hyvin nokosille. Häntä vaan ei lakannut heilumasta. On se lääkäri kiva paikka vaikka olisi tajukin kankaalla! :'D

Koirat vuorotellen kuviin ja lopuksi lääkäri kävi kaikki yksitellen läpi. Islan tulokset lähtivät seuraavina kennelliittoon: lonkat A/A (toinen mahdollisesti B, mutta aivan rajatapaus, A:na laitettiin eteenpäin), kyynärät 0/0, LTV0 ja VA0. Aivan huippufiilis! Saa kyllä huokaista helpotuksesta! Vielä virallista kennelliiton lausuntoa odotellessa, mutta eivät ne luultavasti (toivottavasti) tuosta hirveästi muutu :)

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kadonneiden jäljillä

Voi pieni jänis minkä teki. Toinen kaneista oli pari viikkoa sitten työpäivän aikana puraissut tietokoneen johdon poikki.. No onneksi isä on sähkömies niin saatin laturi korjattua ettei tarvinnut uutta ostaa!

Kumpi lie törttöillyt.. :D

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu meni ihmisten etsimisten merkeissä. La (1.10.) oli Vivan omat hakutreenit. Päästään niin harvoin käymään treeneissä, niin tein Vivalla pienen testitreenit. Laitoin 4 maalimiestä valmiiksi radalle. Molemmat etukulmat ja keskemmälle kahdet piilot joista toinen oli umpipiilo. Viime treeneissä tuli taas todettua, että Viva ei tee suoria pistoja vaan kaartaa ja kaartaa kun hakee hajua. Otin ensimmäiselle piilolle ääniavun. Oli niin tuulinen ilma, että itse kuuli juuri ja juuri huudon. Luulin, että Vivakin kuuli. Hetken menikin jo suoraan, mutta sitten sai hajun toiselta piilolta ja juoksi suoraan sinne... :D Toisen puolen kulmaan uusi yritys. Ääntä ei kuulunut taaskaan kovan tuulen ja epätasaisen maaston vuoksi. Päästin sitten Vivan etsimään. Tämä meni aika kivasti suoraan! Kolmas oli kanssa ok. Viimeinen umpipiilo oli Vivan vaikeampi paikallistaa, ryntäsi ensin kurkkaamaan etukulman ja sieltä meni sitten piilolle. Voi voi mitäköhän näiden kanssa nyt tekisi. Suoria nuo pistot ei todellakaan ole :D Mutta toisaalta koira osaa muuten hommansa, löytää kaikki ukot ja on vielä 100% täysillä tekemässä hommia. Jos jotain muuta hyvää vielä keksitään, niin ilmaisut tulee jo luonnostaan! Maalimiehet haukuttivat Vivaa 10-20 haukkua.

Sunnuntaina (2.10.) Eve oli pyytänyt meitä heidän rauniotreeneihin mukaan. Olin aivan innoissani sillä raunioita ei olla vielä koskaan kokeiltukaan! Ja mikä parasta saisin treenata molemmat koirat. Viva pääsi ensiksi hommiin. Radalle oli laitettu 3 maalimiestä. Ensimmäinen oli betoniputkessa, jossa oli vielä vaneri suuaukolla. Toinen oli sellaisen lautaviritelmän alla. Kolmas oli eurolavoista tehdyssä labyrintissä. Ensimmäisessä aukossa riippui kanistereita, joiden läpi piti mennä. Toisessa aukossa oli isot muovikaistaleet ja viimeissä välissä oli vielä pressu.



Olikin jännä nähdä tajuaako Viva mitä ollaan tekemässä. Päätin käyttää samaa käskyä kuin haussa, eli "ukko". Tietää tällöin että pitää etsiä ihmisiä. Suorat pistot ovat menetetty tapaus, joten en usko että tästä oli siinäkään suhteessa mitään haittaa. Viva lähti radalle kuin ohjus. Oli heti hajulla ja löysi ekan ukon nopeasti. Toiselle Viva lähti hyvin määrätietoisesti ja ei ollut epäilystäkään etteikö neiti olisi hommissa. Toka löytyi hyvin. Viimiselle Viva sinkosi niin, että sai vähän jo juosta itse perässä. Labyrintti oli haastava! Viva ei meinannut millään löytää oikeaa aukkoa mistä pääsee sisään. Koitti hyppiä lavojen reunoja vasten. Lopulta näytin oikean aukon. Muiden esteiden läpi meni hienosti, pressun kanssa hetken mietti mistä välistä pääsee maalimiehelle.



Vivan jälkeen oli Islan vuoro. Ajattelin, että laitetaan Islalle samat ja katsotaan mitä tekee. Islahan ei ole aikuisiällä tehnyt mitään ihmisten etsitään liittyvää. Höpöttelin ennen radalle menoa muodon vuoksi, että nyt lähetään ettimään ukkoja. Sinne se lähti radalle rallattelemaan, nenä maassa kiinni haisteli, että mitä täällä on tekeillä. Haisteli ja haisteli ja kävi aivan ensimmäisen piilon vieressä, tosin haisteli vain maata sen edessä. Ehkä sinne oli tippunut nami. Lopuksi jouduin sanomaan maalimiehelle, että kutsuu Islaa kun oli kohdalla. Hetken mietin että säikähtääkö se, kun siellä onkin ukkeli putkessa mutta täähän oli ratketa liitoksistaan :D Häntä heilu ja koko kroppa meni sellaisa S-mallista mutkaa. Ja mikä bonari, että sai vielä namia! Toka ukko oli helpommassa paikassa. Hyvin Isla haisteli ja juoksi ja näytti ainakin siltä että etsii seuraavaa. Sitten tulikin pisuhätä ja samalla Isla näki maalimiehen. Teki pisut rauhassa loppuun ja ryntäsi sitten maalimiehelle, voi hölömö.. :) Viimoselle menteässä Isla oli aivan liekeissä, päästi kunnon innostumishaukkuakin. Vika oli sitten labyrintti. Mietin, että kerta Vivakaan ei tätä hoksannut ilman apua, niin ei varmaan hoksaa Islakaan. Vaava yllättikin, juos kerran labyrintin ympäri ja suoraan oikeasta välistä sisään. Hieno penska! Kauhea kun tulee aina aliarvioitua Islaa.. :'D Isla on Vivaan verrattuna vaan niin häslä ja höveli, mutta kyllä siellä pikkumustan päässä jotain liikkuu.

Oli kyllä aivan huippua! Kiitos vielä Evelle, kun pyysi meitä mukaan! Ihastuttiin aivan tähän. Tykkäsin kovin myös siitä, kun koira saa tehdä niin itsenäisesti töitä. Keväälle onkin jo suunnitteilla rauniotreeniä. ;)




LOKAKUUN AGIT:


Ma 3.10. agissa oli omatoimitreenit. Islan kanssa jatkettiin mattoharjoituksissa ja samalla tehtiin yllä olevasta radasta pätkiä 1-4 ja 9-15. Uskon kovin, että tästä taikamatosta on apua. Isla on agilityssä hyvin kiihkeä ja räjähtävä, mutta tällä saatetaan saada vähän malttia ja keskittymistä. Mattotreenien ansiosta ollaan saatu Isla jopa leikkimään treeneissä!

Vivan kanssa keskityttiin pelkästään keppeihin. Tehtiin 12 keppiä molemmilta puolilta. Vasemmalta puolelta ei ongelmaa. Oikealta ohjattuna on ihan hukassa, ei mene oikeasta välistä ja hakee kokoajan katseella apua multa. Voi äh näiden kanssa..! Virallisten korkkaus ois nyt näistä kiinni. Jos tammikuussa sitten?


Ma 10.10. pitkästä aikaa Satun ohjatut treenit! :) Viime treenien epäonnistuneiden keppien jälkeen päätin, että nämä treenit keskitytään Vivan kanssa keppeihin. Tehtiin alkurata 9 esteelle asti ja sen jälkeen keppejä erikseen. Taas vasemmalta ei ongelmaa. Sanoin Satulle oikean puolen ongelmasta ja keskityttiin siihen. Taas sama homma, Viva hakee oikean välin huonosti ja sekoilee kesken keppien. Satu ehdotti, että ruvetaan takaperin ketjuttamaan Vivalle tuota oikeaa puolta. Hakee eka vikan välin ja siitä ruvetaan keppien loppupäästä kasvattamaan kepeille pituutta. Aina jos isommalla määrällä menee huonosti, niin palataan helpompaan. Uskomatonta saatiin tämän yhden kerran aikana Viva tekemäään kepit muutaman kerran täysin oikein oikealta ohjattuna. Toivoa siis on! Tällä jatketaan. :)

Isla oli sellasella hulivili tuulella ettei mitään järkeä! Kauhulla jo kattelin miten kerkiän valssaamaan oikeissa väleissä. Meni semmoseksi holtittomaksi kaahailuksi, että harjoteltiin Islan kanssa ihan vaan paria kohtaa ja ilman vauhtia jotta pakka pysyy kasassa.
Ma 17.10. oli omatoimien vuoro. Viva ontui edeltävänä päivänä oikeaa etujalkaa, niin joutui skippaamaan treenit. Aamulla oli onneksi jo oma itsensä, mutta sai nyt levätä ettei rasituksesta alkaisi taas ontua.

Islalle olin suunnitellut, että otan puomin kontaktia ja keppejä. Kentällä ei ollutkaan puomia kasattuna ja rata vaikutti niiin kivalta, että ajattelin tehdä sitten sitä. Otettiin rata 16 esteelle asti. Ensin testi meneekö koko radan ja lopuksi vaikeat kohdat otettiin erikseen. Loppuun vielä pikkukeppitreeni 4 kepillä. Kepit saavat olla jo melkein suorassa! Nyt täytyy tutkia mitä jatkon kanssa tehdään.

Muutoin lokakuussa ei ole ollut mitään ihmeellistä. Ollaan käyty paljon koirakavereitten kanssa lenkkeilemässä. Syksyn pimeyksiin tuli myös ostettua Orbilocin ihanat uutuusvärit, en voinut vastustaa, sillä pinkki ja liila ovat juuri sopivasti tyttöjen omat värit :'D

Loppukuusta olisi vielä luvassa Islan lonkkakuvaukset, ai että kun jännittää jo!


Dayo, Chipo, Isla ja Viva


Isla, Viva ja Cosmo

perjantai 30. syyskuuta 2016

Syksy saapui

Syyskuu vierähtikin vauhdilla ja tämä onkin syyskuun eka ja vika postaus. Hirveesti on ollut hommaa ja isoimpana erävoittona oli se, että sain koulun taputeltua pakettiin! Nyt sitä oltaisiin papereita vaille valmis merkonomi. Aika rämpimistä tämä on ollut tällaiselta ei-opiskelija ihmiseltä :'D

Tyttöjen kanssa perinteiset treenit pyörivät. Agissa alkoi hallikausi elokuun alussa. Sain syksyn ajaksi molemmille tytöille paikan agiin! Päivä on sama ja ryhmät ovat perättäiset. Islan kanssa agi on aikalailla päälaji, joten sen kanssa haluan pääsääntöisesti treenata aksaa. Oli siis aivan mahtavaa, että Vivalle sai kanssa oman paikan! Jos saataisiin tässä syksyn aikana hiottua kepit radalle ja sitten virallisia kohti!

Rallyssa oltiin pari kertaa, pari tuntia meni töiden takia ohi. Elokuussa päästiin kanssa vain yksiin hakutreeneihin. Voi kun Viva nautti. Haku on selkeästi tämän neidin juttu, kun vain pääsisi enemmän sitä treenaamaan.

Alla muutama syyskuva parin viikon takaiselta mökkireissulta :)


perjantai 26. elokuuta 2016

Keppihuumaa x2

Ihmeiden aika ei ole ohi, Viva tekee 12 keppiä!! Aivan uskomatonta. En tajua miten kepeistä tulikin meille tällaista pakkopullaa, kun Vivan saa yleensä muutamasta toistosta tekemään mitä vain. Keppejä ollaan varmaan tehty oikeasti neljä vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti. Aloitettiin vinokepeillä, joita hinkattiin varmaan vuosi pari. Sitten kokeiltiin 2x2:sia. Nämä oli ihan jees ja neljä keppiä meni jo. Välillä sotkettiin 6-12 keppiin ohjureita. Toisella hallilla sitten en eka tajunnut, että oisi ollut 2x2:set ja mentiinkin sitten keppejä verkkojen kanssa. Verkotkin oli ihan jees, siinä vaan Vivalla oli omituinen tapa hypätä viimeisen verkon yli.

Ennen kesää päätin, että nyt riittää ja kepit treenataan kuntoon, piste. Tuota tuota, käytiinkö me kaksi kertaa kentällä varta vasten vain keppejä tekemässä.. Nyt maanantaina (22.8.) mentiin treenikaverin kanssa käymään siellä. Alkuun otin 6 keppiä ilman mitään apuja kummaltakin puolelta ohjattuna. Meni sen verran hyvin, että päätin testata suorilta 12 ja katsoa mitä käy. Ja ei herttinen sehän pujotteli ne! Tehtiin muutamia toistoja. Vasemmalta ohjattuna meni hirmu hyvin, oikealta ei juuri onnistumisia tullut. Mutta kyllähän tuota voi jo pujotteluksi sanoa! Vihdoin! Nyt vain toistoja toistoja ja etenkin oikealta puolelta treeniä.


Islan kanssa ollaan alotettuu keppien treenaus myös. Ostin Kärkkäiseltä kuuden kepin setin, jotka saa laitettua kujaksi. Ajattelin Islan kanssa kokeilla niitä, koska siitä tekniikasta mulla ei ollutkaan vielä kokemusta. No kepit olivat sen verran hepposet ettei ne vauhdikasta aussieta kestä. Taitoin ne sitten niin, että saatiin yksi keppiväli. Naksuttelin Islalle oikeasta kohdasta sisään menoa molemmin puolin ohjattuna. Idea hoksattu.

Keppitreenit nro 2 pidettiin tänä maanantaina kentällä. Otettiin alkuun ekaa keppiväliä. Lisättiin siihen sitten toinen niin, että Isla juoksi vaan molemien läpi. Pikkuhiljaa (tai no aika vauhdikkaasti) hivutettiin toista keppiväliä omalle paikalle ja herranen aika tuo vaan meni ja meni mitä suorempaan riviin niitä laittoi. Virheitäkin tuli mutta ne olivat vähäisiä verrattuna onnistumisten määrään. Mielenkiintoista, näissä ei pitäisi ihan neljää vuotta mennä! :D


Eilen (25.8.) oli kesäkauden vikat ohjatut agilityt. Olikin kiva putkirallittelurata luvassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti Islan kanssa. Nyt itselle ylös, että Islan omatoimiselle esteiden tarjoamiselle on tehtävä stoppi. Ettei vaan vahingossakaan käy mitään.

Rata oli tosi kiva! Nelosputkesta yllätyin kuin Isla ei singonnut sinne sutjakkaasti. Taisin ite olla hiukka myöhässä, jolloin siihen tuli tuollaista tötterehtimistä. Keppi-puomi väli passattiin ja otettiin tällä kertaa ensimmäistä kertaa A radalle. Ollaan Islan kanssa tehty A:ta muistaakseni kerran. Eli aika testimeiningillä tämä(kin) otettiin. Kaikki kontaktit se otti! Aika luonnonlahjakkus tämä otus, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan Islan ja agin suhteen!


Paimenet lampailla

Meidän koirakerho ja Islan kasvattaja olivat järkänneet elokuulle paimennuspäivät. Toinen pidettiin toissa sunnuntaina ja toinen nyt viime sunnuntaina. Päästiin siis molempien tyttöjen kanssa testailemaan miten paimenhommat sujuvat. Tämä olikin hyvin mielenkiintoista, sillä Viva on paimentanut viimeksi hmm nelisen vuotta sitten? Ja Isla taas viime syksynä, kun oli vielä aivan junnu.

Vivan paimennus, 14.8.16, Woollandia

Vivan paimennus oli ensimmäisenä. Paikkana toimi Woollandia Somerolla. Täällä emme olleet koskaan aiemmin käyneetkään. Koirat pääisisivät lampaille kolme kertaa päivän aikana. Paimennus tapahtui pyöröaidassa ja alkuun kaikki koirat menivät liinan kanssa ja tapauskohtaisesti katsottiin päästettiinkö koira irti vai ei. Vivan osalta odotin louskuttamista ja räjähtävää intoa lampaille.. :D

1. kierros:
No tämähän meni aikalailla odotusten mukaan.. ;'D Intoa riitti ja Vivalla suunta oli selkeästi lampaat. Mikään muu ympärillä tapahtuva ei kiinnostanut. Liian lähelle kun mentiin tai kun lampaat lähtivät juoksemaan, alkoi hillitön räkytys. Tällöin aina käännyttiin pois lampailta ja rauhotuttiin hetki. Kouluttaja tuli vielä lopuksi kävelemään lampaille ja hällä oli keppi jota näytettiin, jos meno meinasi karata käsistä.

2. kierros:
Lähdettiin katsomaan kuin käy, kun menemme aitaukseen keskenämme. Kouluttaja antoi minulle kepin ja sanoi, että jos yhtään tulee hillitöntä haukkumista, saan napauttaa kerran napakasti kepillä koiran eteen. No ei kauaa keretty mennä kuin huuto jo alko ja salamana napautus, että tuota toimintaa en salli. Käytös katkesi kerrasta! Viva-raasu rupesi hieman luimimaan keppiä, joten vietiin se pois aitauksesta ja jatkettiin. Loppupätkä meni hyvin hillitysti ja keskittyneesti!

3. kierros:
Vähän mietin jäikö äskeisestä kierroksesta mitään kaaliin. Ihme oli suuri, kun Viva meni tämän kierroksen tosi hyvin! Fokus oli lampailla ilman ylikiihtyvää mielentilaa. Pari kertaa tuli tilanne, että lampaat olivat hyvin lähellä ja Vivasta oikein näki, että joutui keräillä itseään jotta sai maltin pysymään. Hieno likka kaikenkaikkiaan!


Islan paimennus, 21.8.16, Woollandia

Islan kasvattaja oli järkännyt paimennuspäivän myöskin Woollandiaan. Paikalla 11 koirakkoa, joista 3 oli Islan sisaruksia. Olipas kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa :) Kovin ovat sisarukset toistensa kaltaisia! Islan suhteen mulla ei ollut juurikaan mitään ennakko-odotuksia. Veikkasin, että olisi kiinnostuneempi kuin viimeeksi, mutta saattaisi silti olla vähän haahuilu meiningillä.

1.kierros:
Isla oli ekan kierroksen liinassa. Mentiin vain lampaiden perässä ja katsottiin mitä tuumailee. Lampaiden perässähän se meni. Yllätyin kuinka kiinnostunut se olikaan niistä.

2.kierros:
Toinen kierros tehtiin niin, että kouluttaja piti Islaa liinassa ja minä menin itse lampaiden toiselle puolelle. Samalla harjoteltiin käskystä pysähtymistä vähän haasteellisessa ympäristössä. Tämä meni kanssa aika mallikkaasti! Välillä kouluttaja päästi liinan kulkemaan vapaanakin, eikä tullut mitään ryysimisiä lampaille.

3. kierros:
Viiminen kierros mentiin suoraan niin, että Isla vapaaksi ja minä lampaiden toiselle puolelle. Käskystä vapautus ja katsotaan kuin käy. Isla pieni ei voinut ymmärtää, että mitä hittoa nuo lampaat ovat meidän välissä ja ryysäsi suoraan lampaiden läpi mun luo. Siinä oli sitten hyvä heiluttaa häntää ja katsoa lampaita. Muutama yritys uudestaan ja aina sama homma, joko Isla tuli suoraan lampaiden läpi mun luo tai sitten kiertämällä. Loppupätkä mentiin niin, että kouluttaja piti liinasta kiinni ja esti pääsyn mun luokse. Heh harvemmin varmaan noin, että estetään pääsy omistajan syliin, yleensä sillä varmaan varmistetaan ettei koira ryntää lampaille.. :D

Kuvat ottanut Kati Kämppi, kiitos!

Kovin mielenkiintoiset viikonloput takana tyttöjen kanssa ja näin jälkikäteen ajateltuna molempien toiminta oli niin heidän omanäköistä. Nää koirat on kyllä kuin yö ja päivä luonteidensa puolesta. Molemmat silti niin rakkaita persoonia Alla vielä pari kuvaa Islasta ja Islan sisaruksista.


Islan veli Naksu


Islan veli Jekku


Isla itse


Kirppu-sisko ja Isla